Päivä: 27.11.2019

Julkaistu

Tiedotusposti

Hei,

KohtaamisPaikan iltamessu on ensi sunnuntaina 1.12. klo 17 Kaupunginkirkossa. Laulamme adventtisunnuntaihin kuuluvan Hoosianna-virren. 

Opetin Kortepohjassa Betanian Mariasta. Hän voiteli Jeesuksen jalat kalliilla nardusöljyllä, Joh 12:1-8. Betania ei ollut rikkaiden kylä, joten öljypullo oli tosi arvokas. Sen hinta oli lähes vuosipalkan verran, joten meidän tilanteessa vastaava summa voisi olla noin 30 000 euroa! Juudas paheksui Johanneksen mukaan öljyn tuhlaamista. Matteuksen vastaavassa kohdassa kaikki opetuslapset paheksuivat Marian tekoa, Matteus 26:6-9. Ehkä me paheksumme erilaisia asioita. Miksi käyttää aikaa laulujen laulamiseen, kun senkin ajan voisi käyttää paremmin? Meissä on syvällä se ajatus, että tekeminen on tärkeämpää kuin Jeesuksen lähellä oleminen. 

Marian elämä puhuu siitä, että ilo ja yhteys Jeesuksen kanssa on lähtökohta kaikelle muulle. Siksi annamme yhteisissä kokoontumisissa aikaa ylistyslaulujen laulamiselle. Kun yhteys, läheisyys ja ilo ovat perusvireenä suhteessamme Jeesukseen, niin jaksamme ja innostumme Jeesuksen palvelemisesta eri tavalla. Jeesus opetti tästä sanomalla, että tärkein käsky on Jumalan rakastaminen. Sen jälkeen tulee lähimmäisen ja itsemme rakastaminen, Markus 12:30.

Kun Maria voiteli Jeesuksen jalat, niin tuoksu täytti koko huoneen, 12:6. Yhteys ja läheisyys Jeesuksen kanssa muuttaa meitä, vaikka emme itse huomaisi sitä.

KohtaamisPaikan kotisivujen raamatunlukuohjelmassa on tällä viikolla kysely, jolla voit antaa oman panoksesi lukuohjelman kehittämiseen. Löydät kyselyn, kun klikkaaat kotisivuilta alasivua Luemme Raamattua, kohtaamispaikka.net.

Iloista adventin odotusta!
Mika ja Tiina

Julkaistu

Ps. 88, Apt. 14

Ps. 88

Tämä on melkoisen synkkä psalmi. Se on otsikoitu: ”Epätoivoisen rukous” ja sellaiselta sen kirjoittajan tilanne todella näyttää.  Hän on ilmeisesti joutunut elämään raskaita vaiheita jo nuoresta pitäen. Koska hän valittaa näyttävänsäkin hirveältä, niin päättelin  hänellä olleen jonkin kroonisen sairauden.

Tämä on yksi niistä kohdista, joissa  näkyy selvästi, että Vanhan Testamentin aikana ihmiset ajattelivat, että kärsimys on omaa syytä. Kirjoittaja puhuu Jumalan vihasta ja selvästi uskoo, että kaikki johtuu jostain synnistä. Kuitenkin hän vielä toivoo Jumalan armahtavan.

Minulle tämä teksti puhuu siitä, kuinka kipeästi me tarvitsemme puhetta ja kokemusta armosta. Armo ei aina poista meidän kärsimyksiämme, mutta se antaa niihin aivan toisen näkökulman.  Sen sijaan, että Jumala tuntuisi vihaiselta ja julmaltakin, Hän tulee mukaan ja itse asiassa kärsii meidän kanssamme ja meissä.

Toisaalta tämä teksti antaa sanat ja äänen kärsiville ihmisille. Hylätyksitulemisen tunteet ja kokemukset ovat luvallisia ja tosia.  On hyvä tietää, että Raamatusta löytyy tällainenkin rukous.

Apt. 14

Paavalin ja Barnaban lähetysmatka oli aikamoinen seikkailu.  Tässä luvussa heitä pidettiin kreikkalaisina jumalina, tapahtui isoja ihmeitä ja  heidän piti paeta henkensä edestä. Paavalia jopa kivitettiin. Kaiken hässäkän keskellä näemme pienen välähdyksen sen aikaisesta seurakuntaelämästä:

”He… rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat:  Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta. Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.”

Minusta apostolien luottamus on kiehtovaa. Uudet seurakunnat olivat konkreettisesti ”Herran hallussa” ja ainoa evästys heille oli, että ”vaikeata tulee olemaan”.  Tietenkään tämä ei ole koko totuus. Tiedämme, että Paavali kirjoitti myöhemmin kirjeitä näille seurakunnilla ja kävi mahdollisuuksien mukaan kylässäkin. Näistä kirjeistä käy ilmi, että hän kävi kovaa rukouskamppailua seurakuntien puolesta ja oli usein huolissaan ja hädissäänkin niiden tilanteista. Seurakunnat myös verkostoituivat keskenään ilmeisen tehokkaasti. Joka tapauksessa tilanne  tarkoitti sitä, että hyvin monet vastakääntyneet joutuivat ottamaan paljon vastuuta.

Minulle tämä kertoo siitä, että seurakunnassa vastuuta voi antaa sellaisellekin, joka on ollut mukana vain vähän aikaa.. Oikeastaan merkittävämpää on se, että seurakunnassa ja seurakuntalaisilla on kokemusta siitä, että Jumala on lähellä ja johdattaa. Seurakunnassa Jeesus on Herra ja me vain seuraamme Häntä.

Marko