Luemme Raamattua

8. tammikuuta: 1. Sam. 4, 1. Tess. 2

1. Sam. 4 Liitonarkku joutuu filistealaisten haltuun

Samuel oli viimeinen Israelin johtaja, joka toimi tuomarina ennen kuninkaita. Herra uskoi Samuelille myös profeetan tehtävän ja ilmoitti Samuelille tahtonsa - ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia (1. Samuel 3:20 - 4:1).  

Tässä luvussa sotien seurauksena liitonarkku joutuu filistealaisten haltuun. Israelilaiset toivoivat arkun auttavan heitä sodassa ja siksi he päättivät ottaa sen mukaan tuomaan menestystä. Toisin kuitenkin kävi, ja israelilaiset menettivät 30 000 miehen lisäksi liitonarkun. Miksi näin kävi? Siksi, että Jumala toteutti Silon pyhäkön papille Eelille antamaa rangaistusta. Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta (1 Sam. 3:12), vaan häpäisivät Jumalaa temppelissä palvellessaan. Jumala nuhteli Eeliä Samuelin kautta sanoen, että ikuinen tuomio kohtaa hänen sukuaan, koska hän tiesi poikiensa halventavan Jumalaa, mutta ei pitänyt heitä kurissa (1. Sam. 3:13). Osa tästä tuomiosta toteutui siis tämän luvun tapahtumissa.

Vasta 20 vuoden kuluttua israelilaiset kukistivat filistealaiset. Silloin koko kansa kääntyi Samuelin johdolla Herran puoleen ja poisti epäjumalat. Samuel rukoili Jumalaa ja Jumala vastasi rukoukseen. "Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli" (1. Sam. 7:13).

1. Tess. 2

Toisenlaisesta vanhemmuudesta kerrotaan Tessalonikan seurakunnassa. Sinne Paavali oli Silaksen ja Timoteuksen kanssa perustanut seurakunnan, jota hoidettiin oman elämän esimerkin lisäksi lempeän äidin ja rohkaisevan isän tavoin. "Olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti" ja "rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin." Toisaalta "me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan ja vetosimme teihin, että eläisitte Jumalalle kelpaavaa elämää, sillä hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa." (7, 11-12)

Jostain syystä mieleeni tulivat Tiina ja Mika! Kiitos teille rohkeudestanne, esimerkistänne ja rohkaisustanne! On hienoa tuntea teidät ja myös tehdä yhdessä työtä!

- Juha

Kävijöiden kertomaa

Tultuani uskoon keväällä 2006 otin 20 vuoden jälkeen yhteyttä isääni ja suhteemme muuttui ja läheni. Tapasin isääni säännöllisesti ja isä kävi perheeni kanssa myös KohtaamisPaikka-illoissa. Isä ei aina oikein tiennyt, oliko uskossa vai ei, mutta kuitenkin hän halusi tulla usein meidän mukaamme KohtaamisPaikkaan. Isäni oli jo iäkäs eikä hän nähnyt kummallakaan silmällään juuri mitään, oman kertomansa mukaan ehkä hieman valoja ja varjoja.

Lue lisää...