Viikko 52

MaanantaiPs. 128 Ilm. 14

Tälle jouluviikolle osuu psalmeista edelleen matkalauluja. Oikein sopiva teema, kun joulun aikaan on usein niin paljon matkustamista. Meneepä matkat rattoisasti, kun on laulut jo valmiina vuosituhansien takaa. Hiukan harmillista on, kun melodiat eivät ole tiedossa, mutta toki se tuo vapauden säveltää psalmit itselleen sopiviin rytmeihin ja muihin musiikin elementteihin.

Tämän viikon Ilmestyskirjan luvut ovat vahvaa Jumalan Sanaa, vaikkakin vaikeahan näitä on kommentoida. Minulle on epäselvää, missä vaiheessa nämä näiden lukujen asiat tapahtuvat, missä seurakunta on, kun nämä kaikki todentuvat. Vai onko jotain jo tapahtunut? Vaikea on myös tietää, mikä on kuvakieltä ja mikä konkretiaa. Helpottavaa on luottaa siihen, että Jumala on vastuussa näiden tapahtumien kulusta ja ajoituksesta. Näitä vastuita ei jätetty meille ihmisille.

23.12.2019

Ps 128

Joulun aatonaatto ja niin paljon on monella vielä tekemistä juhlan valmisteluissa. Joulun valmistajat alkavat ehkä jo vähitellen jopa väsyä. Tämän psalmin mukaan saat nauttia työsi hedelmistä, koska onnellinen on se, joka vaeltaa Herran teitä. Kuudennessa jakeessa luvataan, että saat nähdä lastesi lapset. Joulun aikaan tavataan usein sukua ja suvun sukupolvia. Erityistä voimaa ja kärsivällisyyttä niille, joilla näihin perhesuhteisiin liittyy vaativia asetelmia joko ylenevissä tai alenevissa sukupolvissa. Toivotus ”Siionin Herra siunatkoon sinua” (5) koskee ihan jokaista meitä, ihan nyt.

Ilm 14

Tässä luvussa jae 7 kehottaa kumartamaan häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesilähteet. Itämaan tietäjillä oli ymmärrys siitä, kuka Jeesus oli. Se sai heidät kumartamaan. Kunpa meidänkin sukupolvilla vielä selkä, polvet ja sydän taipuisivat kumartamaan Raamatun Elävää Jumalaa. Joulun aikaan ainakin on mahdollista kuulla evankeliumia, monet osallistuvat hengellisiin tapahtumiin enemmän kuin muina vuoden aikoina. Herramme ilmestyköön tänä jouluna vahvasti eri tilaisuuksissa.

 

TiistaiPs. 129 Ilm. 15

Jouluaatto. Jo pelkkä sana tuo monenlaisia muistoja mieleen. Jouluun liittyykin paljon muistelemista: lapsuuden joulut, edesmenneitten läheisten muistelu, Jeesuksen syntymään liittyvien asioiden muistelu. Rauhoittuminen mahdollistaa muistelemisen vai aiheuttaako muisteleminen, ajassa taaksepäin katseleminen pysähtymisen ja rauhoittumisen. Mitähän asiaa Jeesuksella on sinulle ja minulle tänä jouluna, kuunnellaan.

Päivän psalmi 129 on otsikoitu: Herra on vainotun auttaja. Joku väsynyt joulun valmistelija, yksinäinen tai sukulaisiin uuvahtanut voi tuntea kuin tämän psalmin kirjoittaja, että hänen selkänsä on vakoja täynnä, kuin kyntäjän jäljiltä. Psalmi päättyy ”Me siunaamme teidät Herran nimessä” (8). Siunaaminen Jumalan Sanan mukaisesti muuttaa aina jotain, vaikka sitä ei heti näekään. Näin uskon.

Ilmestyskirjan luvussa 15 on vahva ylistyslaulu, Mooseksen virsi jakeissa 3-4: ”Suuret ja ihmeelliset ovat tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas! Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi sinun nimeäsi? Sinä yksi olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.” Aamen.

 

KeskiviikkoPs. 130 Ilm. 16

Joulupäivä. Vanhastaan tänään ei käyty kylässä, ainoastaan aamutuimaan joulukirkossa. Psalmi 130 sopii hyvin rauhalliseen päivän viettämiseen ja mietiskelyyn. ”Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.” Odottaminen herkistää aisteja, mitähän Jumala haluaa sanoa ja miten. Nykyisin tosin monet ovat tänään jo ehkä jopa kolmannessa kyläpaikassa herkuttelemassa, kun kaikki suku haluaa tavata toisiaan. Tuokoon tämä matkalaulu rauhaa matkoille.

Ilmestyskirjan luku 16 kertoo Jumalan vihan maljojen vuodattamisesta. Olen tästä saanut joskus opetusta, ettei seurakunta olisi ottamassa vastaan Jumalan vihaa maan päällä enää tässä vaiheessa, koska Kristus on jo lunastanut meidät Jumalan vihasta. Maa vaikuttaisi tämän luvun perusteella vielä olevan olemassa. Suuria luonnon ilmiöitä ja maantieteellisiäkin muutoksia ja mullistuksia tapahtuu. Jumalan teot ovat siis suuria ja ihmeellisiä – ja täysin Hänen vastuullaan.

 

TorstaiPs. 131 Ilm. 17

Tapaninpäivä. Tämän päivän matkalaulu psalmi 131 on varsin lyhyt, vain 3 jaetta. Psalmi on otsikoitu: Osaansa tyytyvän rukous. Psalmi päättyy: ”Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina.” Herraan toivon paneminen oli tarpeen muinoin Israelille yhtä lailla kuin nykyisin meille kaikille.

Ilmestyskirjan luku 17 kuvaa Babylonin tuomiota. Mitä kaikkea tapahtuukaan, jae 14 lohduttaa: ”…mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut.” Tähän luotamme tänään, Jeesuksen ansiosta.

PerjantaiPs. 132 Ilm. 18

Ps 132 ei kokonaisuudessaan minulle avaudu, kerrotaanko siinä pelkästään kuningas Daavidin suvun siunauksesta, hänen pojistaan ja Siionin osasta Jumalan valittuna vai jopa suuremmasta, tulevasta jälkeläisestä Jeesuksesta (17). Joka tapauksessa Daavidin ja Siionin on Herra valinnut ja sitä tässä julistetaan. Kyse on Jumalan vastuulla olevasta valinnasta, asiasta ei ole ollut kansanäänestystä. Ei sinua ja minuakaan Jumalan omiksi ole vaaleilla tai suosittelijoiden sanojen auktoriteetilla valittu. Jeesus valitsi, ja Hän tiesi kenet valitsi.

Ilm 18

Babylonin tuho on tämän luvun otsikko. Mikähän tuo Babylon oikein vertauskuvana onkaan. Siitä kerrotaan kuin persoonasta, sitten kuin se olisi kaupunki tai jopa valtio, voisiko olla jopa elämänfilosofia, arvomaailma. No joka tapauksessa tämä luku muistuttaa, että kaikki voi kadota hetkessä. Pysähdyttävää. Miten usein mitättömät, ei-kestävät asiat saavat osakseen arvostuksemme. Ja kaikki voi menettää arvonsa hetkessä. Meillä on turva siinä, ettei Jeesus katoa eikä hän jätä meitä (Hepr. 13:5-6).

 

LauantaiPs. 133 Ilm. 19

Viattomien lasten päivä, joka on muistona Herodeksen järjestämästä lasten murhasta, kun hän yritti saada Jeesusta pois päiviltä. Lapset siitä kärsivät, äidit ja perheet kohtasivat surua. Jeesus, rukoilemme tänään maailma lasten puolesta. Ilmesty pelastajana kaikkialla maailmassa.

Ps 133 on sovinnon ja ystävyyden ylistys. Mieheni viittaa tähän (jae 1) joskus arjen väännöissä, kun sovintoa ja ystävyyttä tarvitaan. Kummallista, että juuri nuo kaksi asiaa ovat kautta aikain olleet niin kovin vaikeasti saavutettavia ja kovin uhattuja. Ihmissuhteet ovat vaikea laji, kun me syntiset sähläämme täällä. Armon asenne unohtuu helposti, Jumalan tahto on kuitenkin sovinto ja ystävyys ja sitä kautta on koettavissa yhteys.

Ilm. 19

Tässä luvussa kerrotaan ensin, mitä Johannes kuuli taivaassa tapahtuvan. Enkeli saneli Johannekselle (9), mitä piti kirjoittaa mm. ”Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.” Jakeessa 10 enkeli ikään kuin varusti Johannesta ja muita ihmisiä, että te olette Jumalan todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa. Jakeen lopussa on vielä lause ”Jeesuksen todistajissa on profetoimisen henki” kuin tiedotusasiana. Kiitos, en sitä osaisi pyytää tai tuottaa itse. Samalla kysyn, miten sen kanssa viisaasti toimitaan todistajan tehtävässä.

Johannes näki taivaan avoinna (11-). Valkoinen hevonen, jonka selässä istuu Jumalan Sana ja jonka viitassa lukee nimi kuninkaiden Kuningas, herrain Herra. Joskus hiukan huolettaa ja jopa pelottaa alkaa uutta vuotta. Uutta vuosikymmentä kohti menemme kuitenkin armon varassa kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran kanssa, ovat elämän tapahtumat sitten mitä tahansa.

SunnuntaiPs. 134 Ilm. 20

Ps 134 on kolmen jakeen pituinen psalmi ja otsikoitu Yöpalveluspsalmi. Yöpalvelussa vaikuttaisi olleen paljon Herran kiitosta ja ylistystä. Yöllä voisi ajatella olevan paljon mahdollisuuksia ylistykseen, kun päivän vastuut ja ihmismassat eivät ole koko ajan läsnä. Näin vuoden viimeisinä päivinä varustakoon meitä psalmin jae 3 ” Siionin Herra siunatkoon sinua, hän joka on luonut taivaan ja maan”. Tällaisella siunaajalla on voimaa ja valtaa.

Ilm 20

Tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lopullinen tuomio, viimeinen tuomio ovat tämän luvun teemoja. Vuoden loppuun ajoittuvat luettaviksemme tulevaisuuden isot tapahtumat. Lisäksi mainitaan ensimmäinen ylösnousemus ja toinen ylösnousemus – vaikeita asioita kommentoitaviksi. Tyydyn vain lukemaan nämä sellaisina kuin ne on Raamattuun kirjoitettuna. Onkohan Pyhän Hengen vaikutusta, kun näistä lukeminen ei ole pelottavaa. Luottamus Jeesuksen täytettyyn työhön tuo luottamuksen myös Taivaalliseen Tuomariin ja Hänen ehdottomaan oikeudenmukaisuuteensa tuomitsijana, päätökset ovat selkeitä, Hän ei niissä jahkaile.

Jeesus, kiitos kuluneesta vuosikymmenestä kaikkine tapahtumineen, suruineen ja iloineen. Jeesus, ilman Sinun varustustasi en uskalla enkä halua elää. Sinuun luottaen ja sinun kanssasi, Jeesus.

Pirkko

Tiedotusposti

Hei,

BrunssiKirkko on ensi sunnuntaina (29.9.) klo 11 Kristillisellä koululla, Voionmaankatu 18. Brunssi toteutetaan isoina nyyttäreinä. Suosimme suolaista syötävää. Ota mukaan ruokailuvälineet, niin säästämme kertakäyttöastioiden käytössä. Ota mukaan myös sisäkengät. Lapsille on omaa ohjelmaa ikäryhmittäin. BrunssiKirkossa käy näin syksyisin monia uusia ihmisiä, huomataan heidät ja toivotetaan tervetulleiksi.

Tässä lyhyt tiivistelmä Niittylän Heikin opetuksesta lauantaina Kortepohjan iltamessussa. Jotta ymmärtäisimme monia Vt:n vaikeita kohtia, meidän on hyvä tiedostaa, että Jumalan perimmäinen tahto ilmenee luomisessa ja Jeesuksen opetuksessa. Israelin kansan alkuvaiheissa maailma oli monin tavoin kaukana tästä ihanteesta, mutta silti Jumala pyrki ohjaamaan kansaansa kohti tahtoaan.
Nykyäänkin Jumala kutsuu meitä elämään tahtonsa mukaan, vaikka ihmiset ympärillämme ajattelisivat eri tavalla kuin me. 

Jos asut Jyvässeudulla ja kaipaat kotiryhmää, niin ehkä joku monista KohtaamisRyhmistämme voisi olla vastaus etsintääsi. Voit kysyä lisää Tiinalta, tiinakilkki@gmail.com. 

Siunausta syksyysi!
Mika ja Tiina

Viikko 39

MaanantaiJes. 25 Kol. 4

Tämän päivän teksteissä nousee esille oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus (Kol. 4:1; Jes. 25:1-5). Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän taustaan, asemastaan jne. (vrt. Room. 3:23).
 
Syntiin langenneessa maailmassa oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus jäävät toteutumatta hyvistä pyrkimyksistä huolimatta. Ihmisten elämä maailmanlaajuisesti on oikeastaan aika karua ja epäreilua, jos sitä pysähtyy hetkeksi miettimään. 
 
Kaiken epäoikeudenmukaisuuden, epäreiluuden ja sorron keskellä toivomme on Jumalassamme, joka voittaa kuoleman, pyyhkii kyyneleet, vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä ja pelastaa  (Jes. 25:6-9).
 
Jeesus sanoo (Joh. 14:27, 16:33): ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailmaa antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”,  ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
 

TiistaiJes. 26 1. Tess. 1

Jumalaan turvautuminen tuo rauhan sekä yksittäiselle ihmiselle että ihmisyhteisölle (Jes. 26:3,12). Lisäksi se vaikuttaa meissä uskoa, toivoa ja rakkautta: usko saa meidät toimimaan, rakkaus näkemään vaivaa ja toivo perustuu Herraamme Jeesukseen (1. Tess. 1: 3). Kaiken avaimena on Uuden testamentin mukaan se, että hyvä sanoma Jeesuksesta (evankeliumi) kohtaa meidät Pyhän Hengen voimana eikä vain sanoina (1. Tess. 1:5).
 
Jeesus sanoo (Joh. 14:16-17): ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”
 

Keskiviikko: Jes. 27 1. Tess. 2

Uskossa on kyse suhteesta. Jesajan kirja kuvaa kauniisti sitä, miten Jumala on aloitteellinen kansaansa ja lapsiaan kohtaan. Jumala haluaa rakentaa ja ylläpitää läheistä suhdetta lapsiinsa. Valitettavasti vain on niin, että me ihmiset käännämme selkämme Jumalalle ja menemme hänestä poispäin. Näin on ollut syntiinlankeemuksesta saakka (1. Moos. 3).
 
Uskossa on kyse myös uskovien yhteydestä. Se on elintärkeää, koska siinä saamme toinen toisiltamme rohkaisua Jumalan mielen mukaiseen elämään, jossa meitä kutsutaan Jumalan valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa (1. Tess. 2:11-12).
 
Jeesus sanoo (Joh. 17:22-23): ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
 

TorstaiJes. 28 1. Tess. 3

Päivän teemoja ovat mm. tottelemattomuus, ylimielisyys ja uhma (Jes. 28:7-13), Messias-profetia (Jes. 28:16), ihmisten inhimillisten rakennelmien heikkous ja pettävyys Pyhän Jumalan edessä (Jes. 28:14-15, 17-22), Jumalan antama viisaus (Jes. 28:23-29) ja apostoli Paavalin huoli seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista.

Ihminen luulee olevansa viisas, mutta ei tiedä, kuinka pettävä ja vaarallinen tuo ajatus on (Snl. 14:12). Tästä luulosta kumpuaa monia vahingollisia asioita, ajatuksia, asenteita ja ilmiöitä, jotka ovat haitallisia ihmiselle itselleen ja hänen ympärillään oleville ihmiselle.

Kaikki viisaus tulee lopulta Jumalalta (Snl. 1:7, 11:2). Jos ihminen tämän muistaisi, niin se auttaisi häntä pysymään nöyränä Jumalan edessä.

Jeesus sanoo (Joh. 14:6): ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”

PerjantaiJes. 29 1. Tess. 4

Jumalalta ei voi salata mitään (Jes. 29:15-16, vrt. Matt. 10:26, Mark. 4:22, Luuk. 12: 2-3). Kaikki meidän elämässämme on paljaana hänen edessään, vaikka kuinka yrittäisimme asioita piilotella. 
 
Tästä totuudesta on hengellisessä mielessä kaksi tietä eteenpäin. Sielunvihollinen yrittää lannistaa meidät vetoamalla heikkouteemme, vääriin valintoihimme ja tekoihimme, syntisyyteemme sekä siihen, ettemme voi millä tavoin kelvata Jumalalle, kun elämämme on sellaista kuin se on. Sielunvihollinen yrittää erottaa meidät kaikin tavoin Jumalan ja Jeesuksen yhteydestä.
 
Jumalalle ei ole kuitenkaan mikään uutinen se, millaista ihmisten elämä on. Hän tietää, millaista tekoa me olemme (Ps. 103:14, KR 1938). Hän haluaa yhä uudelleen kutsua meitä yhteyteensä ja läheisyyteensä. Riennämmekö me elämämme kaikissa tilanteissa hänen turviinsa vai uskommeko sielunvihollisen valheita?
 
Paavali kehottaa meitä pyrkimään yhä parempaan. Tammikuussa 2019 kirjoitin seuraavasti jakeesta 1. Tess. 4:3: ”Pyhityksen voi ymmärtää tarkoittavan sitä, että tulemme entistä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi (vrt. 2. Kor. 3:17-18). Pyhitys ei ole jotakin sellaista, jonka yritämme väkisin puristaa itsestämme. Pyhitys perustuu siihen, että Jeesuksen opetuslapsina luotamme Pyhän Hengen muuttavaan voimaan ja annamme Pyhälle Hengelle tilaa toimia elämässämme.”
 
Jeesus sanoo (Joh. 10:10): ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
 

LauantaiJes. 30 1. Tess. 5

Tämän päivän teksteissä on monta jaetta, joita olen jossakin vaiheessa opetellut ulkoa (Jes. 30:21, 1. Tess. 5: 16-24). Niissä on ollut ja on edelleen valtavia lupauksia, kehotuksia ja rohkaisuja yksittäiselle uskovalle ja seurakunnalle!
 
Olisi hyvä säännöllisesti opetella ulkoa ja kerrata jakeita. Paitsi että siinä saa hyvää hengellistä ravintoa ja rohkaisua erilaisiin tilanteisin, se on myös hyvää ja erittäin hyödyllistä aivojumppaa!
 
Jeesus sanoo (Matt. 24:35, KR 1938): ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.”
 

SunnuntaiJes. 31 2. Tess. 1

Mihin uskot? Mihin turvaat? Mihin elämäsi perustat? Oikeastaan näihin kysymyksiin voisi ehkä tiivistää sen haasteen, joka meille Raamatussa esitetään. Tämä haaste tulee hyvin vahvasti esille tämänkin päivän teksteissä. Miten vastaat?
 
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että todella pitkän painin kävin aikoinaan näiden kysymysten äärellä. Päätin kuitenkin lopulta turvautua Jeesukseen. Se oli elämäni paras päätös. Se ei ole tarkoittanut, että elämäni olisi ollut helppoa, mutta elämälläni on ollut koko ajan selkeä perustus, suunta ja tarkoitus.
 
Jeesus sanoo (Joh. 3:16): ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
 

Pekka