Luemme Raamattua

Tervetuloa lukemaan Raamattua kanssamme!

Luemme joka päivä Raamatusta sekä Vanhaa että Uutta testamenttia. Raamatunkohtien ohessa joku kohtaamispaikkalainen kertoo, millaisia ajatuksia raamatunkohdat heissä herättävät.

Voit seurata lukuohjelmaa nettisivulta tai RSS-syötettä käyttäen. Syötteen osoite on: http://www.kohtaamispaikka.net/index.php?option=com_content&view=category&id=58&format=feed&type=rss Saat syötteen käyttöösi klikkaamalla tuota linkkiä tai kopioimalla osoitteen selaimeesi, sähköpostiohjelmaasi, johonkin muuhun lukuohjelmaan tai vaikkapa älypuhelimeesi.  

26. elokuuta: 2. Moos. 18, Room. 6

2. Moos. 18

Room. 6

Olemme saaneet viime päivinä lukea Israelin kansan vapautumisesta ja niistä valtavista ihmeistä, joiden avulla Herra piti kansastaan huolta heti alkumatkasta. Tänään zoomaamme hetkeksi heidän johtajansa Mooseksen henkilökohtaiseen elämään. Vaikka arvovaltaisesta Herran palvelijasta on kysymys, edessämme on kuitenkin vain ihminen, jonka elämästä kerrotaan koruttomasti kaksi asiaa: avioero ja burnout. Jakeessa 2 käytetty termi oli lähettänyt on sama kuin 5 Moos. 24:1:ssä, jossa säädetään avioerosta. Olikohan Mooseksen avioero johtunut liiasta työmäärästä, niin että läheisimmäin ihmissuhteen hoitamiselle ei ollut jäänyt aikaa? Vai oliko hoitamaton aviosuhde ja siitä seurannut ero johtanut siihen, että Mooses uppoutui työhönsä aamusta iltaan? Niin tai näin, tämä luku on meille muistutusta oikeasta arvojärjestyksestä: puolison hyvinvointi ja sitä kautta yhteinen onni on edellytys työssä jaksamiselle, ja toisaalta työn terve rajaaminen mahdollistaa aviosuhteen hoitamisen ja avioliiton säilymisen. Tämä näin karkeana yleistyksenä, koska molempiin asioihin vaikuttavat toki muutkin asiat. Nämä tosin ovat elämässämme niitä suurimpia, joita oikeasti on valvottava, ja korjausliikkeitä kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin asiat kehittyvät liian vaikeiksi hoitaa. Pyhä Henki saakoon puhua meille siis näistäkin asioista, ja erityisesti näistä asioista.

Roomalaiskirjeen alussa Paavali on ensin opettanut synnistä (luvut 1-3:20) ja sitten ihmisen vanhurskauttamisesta eli pelastuksesta (3:21-5). Nyt hän siirtyy käsittelemään pyhitystä, jonka itse ymmärrän niin, että uskoon tultuamme kasvamme yhä enemmän kiinni Kristukseen, kasvamme hänen tuntemisessaan ja palvelemme häntä iloiten. Lähtökohta tälle on, että vanha minämme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu (jae 6), ja samoin kuin Kristus nousi kuolleista, mekin saamme elää uutta elämää (jae 8). Toisaalla Paavali tiivistää tämän seuraavasti: "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2 Kor 5:17) Pyhityksen idea tulee hyvin esiin jakeessa 22: "Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän." Sato on jotain, minkä kasvua me ihmiset emme voi saada aikaan. Kasvun ihme on luonnossakin joka vuosi yhtä ihmeellinen: Herra armossaan antaa ruoan kasvaa meille pelloilla ja metsissä. Samoin hän siis lupaa pyhityksestämme: se kasvaa hänen armostaan ja voimastaan ja me voimme vain ihmetellä hänen työtään. Vietetään siksi paljon aikaa Herran kasvojen edessä rukouksessa, Raamatun äärellä ja seurakunnassa, jotta hän voi puhua meille ja vaikuttaa meissä innostusta niihin ajatuksiin ja tekoihin, jotka hän on meille edeltäkäsin itse valmistanut (Ef. 2:10, käännös 1938).

- Tuula

Kävijöiden kertomaa

Tulin uskoon helmikuussa 2006 työkaverini avustuksella. Sitä ennen en varsinaisesti kieltänyt uskovani Jumalaan, mutta en myöskään voinut sanoa olevani uskovainen. Tiesin, jonkun tai jonkin ohjailevan elämääni ja sydämessäni uskoin, että tuolla ylhäällä on jotain. Uskoontuloni ei ollut varmasti sattuma. Luulen, että Jumala oli tarkoittanut sen tapahtuvaksi juuri niin kuin se tapahtui.

Lue lisää...