Luemme Raamattua

Tervetuloa lukemaan Raamattua kanssamme!

Luemme joka päivä Raamatusta sekä Vanhaa että Uutta testamenttia. Raamatunkohtien ohessa joku kohtaamispaikkalainen kertoo, millaisia ajatuksia raamatunkohdat heissä herättävät.

Voit seurata lukuohjelmaa nettisivulta tai RSS-syötettä käyttäen. Syötteen osoite on: http://www.kohtaamispaikka.net/index.php?option=com_content&view=category&id=58&format=feed&type=rss Saat syötteen käyttöösi klikkaamalla tuota linkkiä tai kopioimalla osoitteen selaimeesi, sähköpostiohjelmaasi, johonkin muuhun lukuohjelmaan tai vaikkapa älypuhelimeesi.  

16. elokuuta: Ps. 17, Matt. 18

Ps. 17

Matt. 18

Matteuksen luvusta mieleeni jäi päällimmäisenä ajatus yhteisen rukouksen voimasta, 18:19-20. Toisaalta luvussa korostuu anteeksiantaminen. Nämä kaksi asiaa, rukous ja anteeksiantaminen, ovat esillä myös Isä meidän -rukouksessa. 

On asioita, jotka voivat estää rukouksien kuulemista. Itsekkäät motiivit, tunnustamaton synti ja anteeksiantamattomuus tulevat ensimmäisinä mieleen. Matteuksen luvun loppu korostaa sitä, että meidän tulee antaa anteeksi, sillä me olemme saaneet paljon anteeksi. Vertauksessa armottomasta palvelijasta Jeesus korostaa tätä. Palvelija sai anteeksi käsittämättömän suuren velan. Saatuaan anteeksi hän vaati pientä velkaa väkivaltaisesti takaisin työtoveriltaan. 
 
Palataan yhteisen rukouksen voimaan. Olen usein kokenut sen, että pieneltä tuntunut rukous yhdessä, esimerkiksi kotiryhmässä, on saanut aikaan merkittäviä rukousvastauksia. Ehkä tämä osoittaa sen, että Jeesuksen seuraajina me tarvitsemme toisiamme. 
 
Daavidin kirjoittama psalmi 17 on puolestaan henkilökohtaista rukousta. tarvitsemme sekä henkilökohtaista että yhteistä Jumalan edessä olemista. Daavidin psalmeista monet näyttävän syntyneen tavallisen elämän keskellä. Tässä psalmissa Daavid kokee uhkaa ja pyytää Jumalaa apuun. Tuntuu hyvältä liittyä Daavidin rukouksiin: "Varjele minua niin kuin silmäterääsi...Riennä avuksi, Herra!" Kiirehtiköön Herra tänään meidän luoksemme.
 

- Mika

Kävijöiden kertomaa

Tulin uskoon helmikuussa 2006 työkaverini avustuksella. Sitä ennen en varsinaisesti kieltänyt uskovani Jumalaan, mutta en myöskään voinut sanoa olevani uskovainen. Tiesin, jonkun tai jonkin ohjailevan elämääni ja sydämessäni uskoin, että tuolla ylhäällä on jotain. Uskoontuloni ei ollut varmasti sattuma. Luulen, että Jumala oli tarkoittanut sen tapahtuvaksi juuri niin kuin se tapahtui.

Lue lisää...