Luemme Raamattua

14. toukokuuta: 1. Moos. 2, Hepr. 1

1. Moos. 2

Tämän päivän luvussa on kuvaus ihmisestä paratiisissa. Teksti on tietysti hyvin tuttu ja siitä syystä sitä on haastavaa lukea avoimin mielin. Aikaisemmat lukukerrat, opetukset ja erilaiset tulkinnat kun ovat kirkkaana mielessä. Tällä kertaa tämä luku avasi minulle seuraavia asioita:

 

1.Ihmisestä tuli elävä olento vasta sitten kun Jumala puhalsi häneen elämän henkäyksen. Minulle tämä puhuu ensinnäkin siitä, että Jumala on kaiken elämän lähde. Toisaalta se puhuu myös siitä, että ilman Jumalan Henkeä emme ole todella elossa.

2. Ihminen ei vain nauttinut paratiisista, vaan hänellä oli siellä tehtävä: viljellä ja varjella sitä. Jumala tietää siis sen, että tarvitsemme elämällemme päämäärän ja tarkoituksen.

3. Samaten Jumala loi yhteyden ihmisten välille. Ensimmäisen avioliiton lähtökohtana oli ihmisen yksinäisyys ja siksi sille oli oleellista kumppanuus ja avoimuus.

 

Minusta tämän luvun merkitys on ennen kaikkea siinä, että se kertoo meille, mikä on ollut Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Olemme nyt aika kaukana paratiisin olosuhteista, mutta silti voimme kaiken epätäydellisyyden keskellä nähdä itsessämme merkkejä Jumalan Hengen työstä, löytää työstä sisältöä elämäämme ja nähdä puolisoissamme Jumalan lahjan.

 

Hepr. 1

Tämän luvun otsikkona on: "Jumala on puhunut meille Pojassaan".  Jeesus tuli maailmaan lunastamaan meidät, mutta Hän tuli myös kertomaan meille Jumalasta puheillaan, teoillaan ja omalla olemuksellaan.

 

Muuten tämän luvun teksti lähinnä vertaa Jeesusta ja enkeleitä ja päätyy siihen, että Jeesus on enkeitä suurempi. Tämä ajatus on itselle vähän kaukainen, mutta varmaan aikoinaan Jeesuksen asemasta on ollut paljonkin epäselvyyttä.

 

Tämän luvun ääressä pyydän, että voisin paremmin nähdä Jumalan kasvot Jeesuksen kautta.

 

- Marko

Kävijöiden kertomaa

Olin saanut syysflunssan ja heräsin keskellä yötä karmeaan kurkkukipuun. Tuntui kuin kurkussani olisi ollut kaktus. Raahauduin puoliunisena vessaan, istuin pöntöllä ja mietin miten perustella Jumalalle se, että kurkkuni pitäisi parantua. Mietin vetoamista jakeeseen 2. Moos. 15:26: "Minä olen Herra, sinun parantajasi", josta olin juuri lukenut vähän aikaa sitten. Sitten mieleeni juolahti ajatus: "Herra, en voi ylistää sinua kipeällä kurkulla."

Lue lisää...