Selän parantuminen johti syvempään Jumalan tuntemiseen

Kaaduin 9-vuotiaana luistimilla niin, että häntäluuni murtui. Kaatumisen jälkeen en kävellyt kahteen päivään, ja vanhempani luulivat, että halvaannun. Isku oli niin kova. Toivuin kuitenkin, mutta selkä on vaivannut siitä lähtien eri tavoin.

Häntäluun murtumisen takia mm. oikea jalkani on ollut erimittainen, selkärankani ei ole aivan suora, ja olen tästä syystä kärsinyt niska- ja yöpurentaongelmista. Olen kärsinyt pitkään myös monenlaisista alaselän säryistä ja hermokivuista, jotka ovat rajoittaneet elämääni jossain määrin melkein päivittäin. Mm. istuminen on ollut vaikeaa ja välillä selkä on kangistunut. Olenkin saanut lähetteitä fysioterapiaan useamman kerran.

Marraskuussa 2010 olimme sopineet pienellä KohtaamisPaikan ystäväporukalla tapaamisen meillä kotona tarkoituksena rukoilla ja rohkaista toisiamme. Juuri tapaamista edeltävänä iltana alaselkä oli todella kipeä ja jäykkä. Vaivat olivat vieneet paljon energiaa ja aiheuttaneet negatiivista oloa jo pitkään, ja olimme mieheni kanssa turhautuneita tilanteeseen. Mietimme yhdessä mistä kivut johtuvat ja mitä pitäisi tehdä, tutkiako selkä perusteellisesti vai mennäkö jäsenkorjaajalle, jolta olin saanut tilapäistä apua aiemmin? Olen ollut uskossa jo useamman vuoden ja kokenut Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa elämässäni monella tavalla, mutta jostain syystä en ollut kuitenkaan koskaan pyytänyt rukousta selkäsärkyjen puolesta. Minusta tuntui tapaamista edeltävänä iltana vahvasti, että Jumala pystyy parantamaan selkäni ja haluaa näyttää minulle jotain uutta itsestään.

Tapaamispäivänä kipu oli selässä todella hallitseva; se tuntui hermokivulta, aivan kuin tikari olisi lyöty alaselkään. Ihmisten rukoillessa puolestani lämmin aalto meni selkärankani läpi ylhäältä alas ja kipu hävisi. Alaselkä vapautui ja koko asentoni oikeni hitaasti siinä hetkessä. Miehelleni tuli rukoushetkessä mieleen sanat "ennalleen asettaminen", minkä hän kertoi myöhemmin.

Seuraavana aamuna heräsin selältäni (mikä ei ole minulle normaali asento) ihmeelliseen tunteeseen, että jalkani ovat samanmittaiset. Oloni ei ollut kankea vaan pikemminkin vetreä ja virkeä. En myöskään ollut purrut yöllä hampaitani yhteen. Ihmettelin oloani, voiko tämä olla totta! Seison jälleen tasapainoisesti kahdella jalalla ja ryhtini on suora. Seuraavalla viikolla parantumisen jälkeen kävin myös fysioterapiassa tarkistuttamassa jalat. Vaikka lonkat olivat eri tasolla, jalat olivat samanmittaiset. Siinä sitä ihmeteltiin tilannetta fysioterapeutin kanssa.

Tällä hetkellä selkä vaivaa joskus pienellä kivulla, mutta rukoillessani kipu häviää pois. Jalkojeni samanmittaisuus ja fyysisen oloni helpottuminen on minulle suuri ihme ja todistus siitä, että Jumala on suuri, hyvä ja kaikkivoipa! Jumalan rakkaus kosketti ihmisyyteeni syvälle tämän kokemuksen kautta. Jumala totisesti kykenee asettamaan ennalleen niin fyysisiä kuin hengellisiä asioita ja parantamaan kipukohtia elämässämme, kun tuomme kaiken hänen eteensä ja hänen hallintavaltansa alle luopuen omavoimaisuudestamme. Jumalan syvä tahto on parantaa meidät täysin eläviksi. Galatalaiskirjeen (2:20) sanoin tiivistäisin asian: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani”.

- Maria Jaakkonen

Seuraava KohtaamisPaikka

su touko 27, 2018 @16:00
KevätKohtaaminen
su kesä 10, 2018 @17:00
Iltamessu Kaupunginkirkko
su kesä 17, 2018 @16:00
KesäKohtaaminen
su heinä 01, 2018 @16:00
KesäKohtaaminen

KohtaamisPaikka FaceBookissa

Kävijöiden kertomaa

Vierailin seurakuntani ryhmän kanssa KohtaamisPaikka-illassa Palokan kirkossa maaliskuussa 2012. Koin illan aikana erityistä Jumalan läheisyyttä. Jumalanpalveluksen lopussa minulle tuntematon ihminen tuli sanomaan minulle sanan, jonka hän oli kokenut saaneensa minua varten: rohkeutta. Tuo sana "rohkeutta" tuntui tärkeältä.

Lue lisää...